Parmesan Romance

virtuaalihevonen - VH18-017-0431

KTK-III

'Parma'

98cm hiirakko shetlanninponitamma
syntynyt 14.05.2012, iältään 16-vuotias, satunainen ikääntyminen
kasvattanut Charles Patterson Iso-Britannia
omistaja Playground Ponies VRL-14618

kilpailee valjakkoajossa, tasolla noviisi

☆ III - palkinto ponien kantakirjassa elokuussa 2019
☆ tavoitteena shetlanninponien laatuarvostelu, valjakkoajon laatuarvostelu 

Juustosta menoo.

Parma on tasan just niin herkullinen kuin sen nimi antaa ymmärtää; piskuinen ponitamma on erittäin hurmaava melkein mustine silmineen, hiirakkoväreineen ja veikeän, juuri suuhun sopivan nimensä kanssa. Ja Parma tietää kyllä, että se on tasan just niin ihanan suloinen kultamussukka, että se tekee mitä lystää sillä oletuksella, että kaikki on anteeksiannettavissa. Ilkeähän tämä pikkuflikka ei toki ole, enemmänkin semmoinen saakelin rasittava, lusiva ja ahmiva pikku hippo.

Parman kanssa saakin olla valmiina rypemään joka perhanan mutalammikon yli, oli se sitten tarhasta hakiessa, taluttaessa tai tarhaan viedessä. Parma löytää kummasti aina jostain jonkin oikein kurasen rapakon, jossa se rypee villisian elkein. Siksi sen kanssa onkin ihan turhaa ruveta hienostelemaan harjauksen suhteen, eikä loimet tunnu pysyvän ponitamman kyydissä mukana, jotenkin se ne irrottelee niin itseltään että muilta ponikavereiltaan. "Osittain tehty on jo puoliiksi valmis" sopiikin tämän shetlanninponin hoito-ohjeiden kultaiseksi keskitieksi, eli kunhan harjailee suht puhtaaksi ja jättää harjan letitykset ja muut hömpötykset poes Parman kanssa, voi sen riemukasta sottailua katsella hyvillä mielin. Kavioiden putsaukset Parman kanssa tahtoo olla vähän 50-60, joskus niihin tuhlaantuu vähemmän aikaa, yleensä kyllä enemmän. Hoitaessa tämä miniponi tahtoo kyllä muutenkin järjestellä ylimääräistä ajankulua, sienet on kaikista paras jättää pois pakista, sillä ne tullaan repimään silpuksi, ja mitään tallottavaa ei kannata jättää ponitamman jalkojen likelle; ei edes varpaita.

Ajaessa Parma on just niin veikeä kuin voisi olettaa. Ihanan ällösuloinen shettis kulkee ihan omia reittejään kaasuvaihe päällä heti alusta alkaen, ja monesti viisi minuuttia kärryillä tahtoo jo mennä tunnin salitreenistä. Hiirakon ponin päähän ei mahdu sitten lainkaan ajatus urasta ja siitä, miksi se kärry siellä perässä pitää raahata, mutta napakan ohjastajan kanssa sulaa se tämäkin juusto kuin uunissa. Parmasta saakin hyvänä päivänä oikein siedettävän, jopa katseltavan arvoisen paketin. 

Sukutaulu

Parma on harkitusti tarjolla jalostukseen tuontisukuisille shetlanninponioreille.

☆ 30.09.2018 syntynyt orivarsa Playground's Jack O'Lantern KTK-III, isästä Ch Conny Djärv KTK-II KRJ-II
☆ 06.06.2019 syntynyt orivarsa Playground's Piñata KTK-I, isästä Broques Uhipi KTK-III SHLA-II VVJ-II
☆ 11.11.2021 syntynyt orivarsa Playground's Van Gnocchi ktk-kelp, isästä (Ch) A Trombi In My Boots KTK-I

Kilpakalenteri

01.10.2018 Wyat Shetlands / tuomari Molly / 11/11
22.05.2019 Fellbury Stud / tuomari Lissu T. / 06/10, sa
02.06.2019 Maybeck Stud / tuomari Sorel / 03/12, irtosert

valjakkoajo
42 sijoitusta, joista 11 voittoja

Päiväkirja

31.10.2018 Halloween-teemainen valjakkoajovalmennus © Maybeck Stud

Selatessani luotettavaa lähdettäni huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin laiskalla käytöllä, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona uusia ja muisteltavia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle mustat kissankorvat sekä pörröinen häntä mustan paidan ja farkkujen seuraksi, ponille kurpitsamyssy, lautasille maalatut kurpitsat sekä pienet kurpitsapinnit häntään ja kärryjen kyytiin muovisia hautakiviä hämähäkinseitteineen. Ei voisi stereotyyppisempää pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin avoimin mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin voita kuumalla veitsellä leikatessa. Pullea ponini lastautui traileriin heinäverkon innoittamana ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten mustat etusuojat ja ajohansikkaat, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Harmitti tämä turkasen hajamielisyys, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin Parma namipussia, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "Uudestaan!" huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille mahdollista unissammekin, en voinut uskoa, että valmennus osaltamme heittäisi niin paljon häränpyllyä - ja Parma omaansa.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Helkutti" mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet kohti prinkkalaa. Yllätyksekseni pieni ja lihava ponini kuitenkin oli tekevällä päällä ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista melkeinpä kunniakkaasti. En tiennyt, olisiko minun pitänyt hemmotella Parmaa illalla piloille. Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi tyytyväisen myhäilevä virne, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen naurettavin ja hikisin pari!

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa karmivista koristeista ja puvuista. Ja mikä yllättävintä, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi suklaisen, luurangon muotoisen tikkarin ja uudet ajohansikkaat sekä ponille kuivattuja omenapääkalloja. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi kotiinviemisiksi kurpitsapiirakkaa. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen velhoja keittiössä.

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "Spooking At Maybeck - hauskaa oli vaikka aivot jäivät narikkaan". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.

kuvat © Henna L., kiitos!
tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu