Huvin La Fortuna

virtuaalihevonen - VH19-017-0190

KTK-II

'Fanni'

98cm ruunikko shetlanninponitamma
syntynyt 14.01.2019, iältään 11-vuotias, satunainen ikääntyminen
kasvattanut Huvitus Suomi
omistaja Playground Ponies VRL-14618

kilpailee kouluratsastuksessa & valjakkoajossa, tasoilla Helppo C & noviisi

☆ II - palkinto kantakirjassa toukokuussa 2019
☆ tavoitteena shetlanninponien laatuarvostelut, valjakkoajon & kouluratsastuksen laatuarvostelu 

Fannin historia.

Fanni peri tasan nollan verran vanhemmiltaan luonteensa puolesta - tamma ei ole energialatautunut valjakkoponi, se ei ole isänsä tavoin halittava ja pusuteltava joka ponitytön unelma, eikä se ole millään muotoa nöyrä tai yhteistyönhaluinen. Kaikkiaan siis oikea vastarannankiiski. Silti kummasti omistajana sitä tulee vaan lässyteltyä ja katseltua tamman kiukuttelua läpi sormien - onhan se muuten vaan niin hieno, eikä se nyt pahansuopa ole, enemmänkin omapäinen, tuulella käyvä otus (ja talliväki epäilee vahvasti, että tämmöinen omistajan lellipentukohtelusta kumpuaa Fannin luonnekin). Semmoisia mahtuu yksi (tai kaksi) jokaiseen talliin, eikös?

Fanni on sinänsä ihan helppo käsiteltävä - pääosin sitä ei kiinnosta kukaan kaksijalkainen, kunhan joku hakee sateella sisälle ja toimittaa ruoan turvan eteen ajallaan. Muuten sen korva ei lotkahda kenenkään suuntaan. Tarhasta haku ei juuri koskaan ole tuottanut ongelmia, poni kun ei pakoonkaan lähde pötkimään, mutta laumauskollisena sieluna se kyllä tallustaa tarhakaverien mukana, joten Fanni tarhaakin lähinnä vain kilttien, mukana kulkevien tätiratsujen kanssa, eikä niiden vastahakoisten kiinniotettavien. Taluttaessa ruunikko on edelleen yhtä yksitoikkoinen, korvat niskassa köpöttelevä poniotus, joka ei keksi kyllä mitään ylimääräisiä pelokkeita narun päässä, joten happamasta yleisilmeestään huolimatta tamma on sinänsä ihan turvallinen, rento liikutettava.
Tosiaan, vaikka Fannin yleisilme ihmisten seurassa onkin sitruunan syönyt, on se ihan suht luotettava käsiteltävä. Tamman harjaa ja laittaa periaatteessa kuka tahansa hevoskokemuksella jo varustettu, kunhan on tietoinen tamman satunaisista oikuista. Pääosin ruunikon saa sukia läpi ilman sen suurempia häppeninkejä, vaikka vatsanalus aiheuttaakin joskus kutinaa hoitajankin persposkissa hampaiden vähän hipoessa housunkankaita, sama juttu satulavyötä kiristellessä, mutta varsinainen purija poni ei kuitenkaan ole, mitä nyt vähän herkkis. Ainoa suoranainen asia josta on väännetty vähän rajummin kättä huvilaisen kanssa on ollut suihkuttelu ja pesuhommat, kastumisesta kun ruunikko ei sitten välitä yhtään - sateellakin loimesta huolimatta se seisoo vaan vihaisen näköisenä portilla odottamassa sisälle pääsyä - mutta sekin kuitattiin lopulta hoitajan hyväksi.

Fanni ei ole sen suuremmin vielä päässyt kykyjään näyttämään kentällä nuoresta iästään johtuen, mutta ratsu- ja kärrykoulutuksen aikana on tullut huomattua, että tammalla on sitä kuuluisaa omaa tahtoa roppakaupalla, ja päivän onnistuminen on lähinnä ruunikon tuulesta kiinni - joskus päivän suunniteltu ohjelma menee hyvin ja Fanni tuntuu oppivankin jotain omalla laiskalla tahdillaan, toisinaan taas poni lyö kaviot kenttään ja sanoo kiitos mutta ei kiitos, oikutellen siihen asti, että ratsuttajalla palaa hermot poniotuksen raahailuun ja niskotteluun ja homma on mennyt köpöttelyksi koko ajankäytön osalta. Vaan toivossa eletään ja päivä kerrallaan, että Fannistäkin saadaan vielä ratsu- ja valjakkoponi koulittua. Jos ei, niin jääköön ruohonleikkuriksi, niitä ei voi koskaan olla liikaa.  

Sukutaulu

Fanni on tarjolla jalostukseen 2-polvisille shetlanninponioreille.

☆ 06.09.2019 syntynyt orivarsa Playground's Miniwashitu, isästä Playground's Rubinus KTK-III SHEV-II

Kilpakalenteri

28.07.2020 Mairoth Shetlands / tuomari Lissu T. / 03/12, irtosert

valjakkoajo
41 sijoitusta, joista 9 voittoja

kouluratsastus
27 sijoitusta, joista 1 voittoja 

Päiväkirja

03.09.2019 laihdutuskuurilla © omistaja

Fanni puhisi tyypilliseen tapaansa lyllertäessään kuntopolun märällä hiekalla. Aurinko paistoi pitkän männikön läpi ja lämmitti vielä syyskuista päivää sitkeästi, vaikka ensimmäiset koivut alkoivatkin jo näyttää loppua kesälle. Ruunikko kulki laiskasti huiskien osittain askeleen verran perässä; huvilainen olisi mieluummin jatkanut vielä laidunkautta tarhan alimpien lankkujen takaa. Minä puolestaan olin järkyttynyt sen kesälaitumilta takaisin saatuani. Ruunikko tamma oli suorastaan lyllertänyt ulos trailerista ja puhissut kuin rankankin työn tehneenä, sen verran se oli kesäkiloja ottanut kotiinviemisiksi. Onneksi (ja sen epäonneksi) Fanni oli tuotu jo elokuun alussa takaisin kisarupeamaa ajatellen, ja vaikka ensimmäiset kisoista sainkin hävetä silmät päästäni mokoman syöjättären vaappuessa vatsansa kanssa radan läpi ponnettomasti, eikä tamma ollut päässyt syömään itseään päiviltä. Poni olikin heti aloittanut tiukan ja niukan laihdutuskuurin, joka näytti pikkuhiljaa jo näkyvän sen vatsanseutumilla - ja omallani, sillä osana kuuria kävimme hölkkälenkeillä, minä ja Fanni kaksissa tuumin. Huvilainen ei luonnollisesti vauhdillaan päätä hiponut ja niskottelikin useasti käynnin puolesta, mutta joutui lopulta nostamaan puolihölkkään pysyäkseen mukana. Fannista oli muutenkin kasvanut oikein mallikas ponikansalainen, toki omalla happamalla twistillään, mutta sen varsamainen oikuttelu oli jäänyt vähemmälle ja siitä oli saatu hyvä ja vakaa ratsu ja ajokki, johon olin enemmän kuin tyytyväinen. Huolimatta sen yleisesti yrmeästä luonnostaan poniratsastajansa olivat siihen luonnollisesti aivan myytyjä ja suunnitelmissa oli entistä tehokkaampaa valmentautumista ja kisarykäystä; toki ruunikon mielipidettä kysymättä.

kuvat © kasvattaja
tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu